Aino sai tänään Tampereen shelttien erikoisnäyttelystä laatuarvostelussa ihanan vaaleanpunaisen nauhan. Tämä oli ensimmäinen ERI virallisissa näyttelyissä ja oikein tyytyväisin mielin lähdimme näyttelypaikalta. Tuomarina toimi Brittiherra Geoff Duffield, joka tosin jakoi 20 pinkkiä nauhaa juniorluokassa. Narttuja oli kaikenkaikkiaan 26. ERI-kehässä Duffield valitsi Ainon kahdeksan parhaan joukkoon, mutta valitettavasti rahkeet eivät riittäneet sijoituksiin asti.
Täytyy kyllä sanoa, että vaikka tuomari saattoikin olla lepsu, niin Aino esiintyi todella upeasti. Pöydällä tyttö seisoi kuin parhainkin kehäkettu. Mitä nyt hiukan kuola valui suupielistä kun isäpapalla oli naminami-juustoa, joka oli vain muutaman sentin päässä. Luojan kiitos Ainolla oli sen verran älliä päässä, että se tajusi seisoa pöydällä eikä turhaan kurotellut juustopaloja. Muuten olisi tullut shelttimuhennosta ja ruskea nauha.
Ainon oikea korva on edelleen täysin idioottimainen. Huokailin siinä kehän laidalla, kun korva jumppasi ylösalas. Onneksi Tuomo sai hierottua taitetta sen verran, että korva pysyi alhaalla juuri ne kriittiset hetket!
Törmäsimme pariin kokeneeseen kasvattajaan, jotka mieltyivät Ainon kuontaloon. Tuomari sekä eräs kasvattaja totesivat Ainon olevan liian hoikassa kunnossa. Ainoa negatiivinen asia arvostelussa oli massan puute ja lapojen suoruus. Lihotuskuuri siis jatkukoon!
Mulla on yksi taitteluvinkki tuohon korvaan, joka tuntuu ainakin meillä toimivan vähän paremmin kuin pelkkä hierominen. Taita korva kuten normaalisti kaksinkerroin ja sen jälkeen sitten ulkoreunat vastakkain. Pidä noin jonkin aikaa, minuutti pari ja sitten vapauta => korva pysyy alhaalla pidempään, kun ne reunatkin taittuu. Tämän ymmärtää paremmin, jos näkee, mutta on tosi hyvä vinkki kuin vain normaalisti korvan taitaaminen kaksinkerroin ja hierominen.
VastaaPoista