Käväisimme tänään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksen kesänäyttelyssä. Tuomarina toimi tiukkaakin tiukempi virolainen Maret Kärdi, joka ei armoa antanut jakaessaan vain muutaman vaaleanpunaisen nauhan onnekkaille kilpakumppaneille. Kritiikkiä tuli Ainon osalta niin liikkumisen kuin kulmaustenkin kohdalla. Kiitosta tuomarille kuitenkin äärimmäisen tarkasta arvostelusta ja siitä, että hän tosissaan otti huomioon kaikki pienimmät arvosteluun vaikuttavat tekijät. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: plussaa tuli taitavasta esittämisestä (naiselle miesesittäjä ;)), ”ainutlaatuisesta karvapeitteestä” ja luonteesta.
Yllättäen törmäsimme Ainon siskon Matildan omistajaan, joka antoi meille hiukan vinkkejä ja ohjeita koiran esittämiseen. Aino oli kuulemma muuten samannäköinen kuin siskonsa, mutta hieman rauhallisempi ja isompi. Tuomarihan mittasi Ainon säkäkorkeudeksi tasan 37 cm. Malli voisi lopettaa sen kasvamisen tai muuten tyttö joutuu ”katkaisuhoitoon”.
Kävimme viikko takaperin moikkaamassa Ainon kasvattajaa Ojakkalassa. Aino paineli portista sisään kuin vanhasta muistista ainakin. Tarjan perässähän tuo neitonen tuntui viihtyvän ja etenkin, jos mentiin keittiön puolelle. Alkoi heti reissumme jälkeen tehdä mieli ottaa lisää shelttejä, kun ovat nuo kyllä sellaisia persoonia. Välillä tosin vähän idiootteja, mutta ehkä siinä se viehätys piileekin.
Starttaamme viikon päästä Tampereen erikoisnäyttelyyn, jonne on ilmoittautunut 186 shelttiä. Siellä varmaan riittää monennäköistä ja kokoista eli eiköhän tuo yksi pöhkö sekaan mahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ja kumarrus kommentistasi. :)