Maukasta joulua!

Aino viime jouluna kera liian ison tonttulakin..

..nyt hattu on jo melkein sopiva!

Painonvartijoihin mars

Riemuhuutoja hip hei Ainon kunniaksi, joka sai tänään Voittaja näyttelyssä EH:n. Junnunarttuja oli kehässä parikymmentä, joista vain kolme sai ERI:n. Näyttelytouhumme alkaa mennä aika naurettavaksi, kun jälleen tuomari antoi noottia Ainon kiloista. Ennen sentään koira sai haukut kilojen puutteesta, mutta nyt vaihdettiin linjaa. Eli suomeksi, Aino on lihava. Jotain rajaa tähän touhuun ja vähän äkkiä! Uskomattoman ironista, että tällä kertaa tuli ihan oikeasti sanomista siitä paksuudesta, kun ennen kauhisteltiin koiran laihuutta.  Mikään ei ole hyvä. Itse kyllä jo ounastelinkin, että varmaan tuomari huomauttaa asiasta, mutta myöhäistä se tässä vaiheessa on surra.

Näyttelyn kulusta muuten voisin vielä esittää muutamia huomioita. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin seitsemältä, vaikka kehät alkoivat vasta yhdeksältä. Tuntui paremmalta varata hiukan aikaan paikan tutustumiseen, kun Aino ei ole pitkään aikaan ollut missään vastaavassa tapahtumassa. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen siihen, että koira oli näyttelypaikalla todella rauhallinen. Aluksi tietenkin vouhotti menemään, mutta rauhoittui aika pian. Tuomo harjoitteli ennen yhdeksää kehässä Ainon kanssa, ja ainakin omasta mielestäni koira käveli oikein hyvin. Valitettavasti arvostelun aikana koira veteli siksaksia, eikä oikein tuntunut menevän handlerin mukana. Tästä tulikin sitten sanomista. Seisominen sujui oikein hienosti, mutta pöytä oli katastrofi. Itselleni näytti 15 metrin päähän, että Aino vääntelehti vain hieman pöydällä, kun tuomari yritti käsitellä, mutta ilmeisesti koiraa ei hirveästi kiinnostanut koko touhu ja tyttö yritti päästä tilanteesta pois. Vähän tietenkin harmittaa, että tuomarille jäi sellainen kuva, ettei koira anna käsitellä, vaikka aina ennen Aino on seisonut pöydällä oikein mainiosti.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että huippusijoituksiin on vielä pitkä matka. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että tähän treenaamiseen on käytettävä aikaa. Jo se, että olisimme käyneet muutamassa mätsärissä hiomassa liikkeitä, olisi varmasti auttanut.  Positiivista kehitystä on tosin tapahtunut, sillä Aino on selvästi ainakin jossain määrin aikuistunut. Ei enää maan haistelua tai kauheaa riekkumista kesken seisotuksen. Tästä on suunta vain ylöspäin!

Arvostelun voi kokonaisuudessaan lukea Ainon virallisilta nettisivuilta.

Voittaja täällä hei..

Enää muutama päivä Voittaja näyttelyyn. Emme ole rehellisesti sanottuna harjoitelleet Ainon kanssa ollenkaan, joten aika kylmiltään Messukeskukseen lähdetään pelleilemään. Ei se voitto, vaan se tunnelma, vai miten se meni?

Näyttelyn jälkeen jäämme joulun ja loman viettoon pääkaupunkiseudulle vanhempieni luokse. Olimme jo itsenäisyyspäivänä haistelemassa Vantaan tunnelmia ja Aino pääsi peuhaamaan oikein kunnolla lumihangessa. Törmäsimme lenkillä kymmenen kuukauden ikäiseen Oliver-shelttiin. Perjantai-iltana menimme kyläilemään uusien tuttavuuksien luokse ja Aino pääsi leikkimään Oliverin kanssa. Nuori herra oli äärimmäisen kiinnostunut neidistä ja koirilla pelasi kemiat niin hyvin yhteen, että ajattelimme mennä vielä uudemman kerran joulun tienoilla leikittämään karvakuonoja.

Näihin kuviin ja tunnelmiin: