Koira, joka oli hiukan sekaisin

Apua. En tiedä johtuuko Ainon tolkuton energisyys tuosta Jahti ja Vahti-ruoasta vai persoonan muutoksesta, mutta hiukan mielenkiintoista se kuitenkin on. Naksutin palasi käyttöön kesäisen tauon jälkeen. Tässä vaiheessa pitäisi kyllä kysyä, miksi ihmeessä annoimme Ainon kasvaa ”pellossa” koko kesän. Eihän tuo koira tyhmä ole. Päinvastoin. Varmasti sekin tajusi, että kuri on hiukan heltynyt.

Ongelmana on siis jonkinasteinen vahtiminen. Aino murisee/haukkuu oudoille äänille, yrittää hyökätä lähes kaikkien vastaantulevien ihmisten lahkeisiin ja ryntää tervehtimään kaikkia koiria lenkillä. Otin itse, koiran käytöksestä suivaantuneena uuden käytännön lenkillä. Koiria ei tervehditä. Ainohan veti pultit tästäkin. Ulina ja kitinä, kun hän ei päässyt rynnimään koirien perään. Jotain seuraamisen ja sivulla kävelemisen tapaista olen yrittänyt, mutta koira ei innostu. Makupalat ovat totaalisen out, kun koira tulee vastaan.

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Vinkkejä saa laittaa.

Toinen asia miten olen miettinyt (kannattaakohan kaikkia juttuja ajatella ja analysoida niin paljon? Ei varmaan.) on narttukoirien nylkyttäminen. Koirahan saattaa nylkyttää, koska se yrittää alistaa toista. En ole koskaan nähnyt narttukoiran nylkyttävän. Olen aina mieltänyt tämän uroksien mahdolliseksi ominaisuudeksi. Kuitenkin, Aino saattaa välillä ikään kuin kiivetä jalan päälle. Samanlaista käytöstä olen tavannut myös vanhempieni mäyräkoiralla joskus nuoruuden uhossaan. Koira teki täsmälleen samanlailla, paitsi että alkoi kiipeämisen jälkeen jyystää jalkaa. Ei kai meillä ole johtajuusongelmaa vai kuvittelenko vain?

Sadepäivän tuliaisia

Tervakosken kv takana. Tulipahan käytyä. Eh:n piti taas tyytyä, mutta minkäs teet, kun koiralla on yhtä vähän karvaa kuin puolen vuoden ikäisellä pennulla.

Monica Mattfolk sepusti arvostelun ruotsiksi, joten emme ole vielä ihan perillä siitä mitä kaikkea koirasta on ylipäätänsä sanottu. Mattfolk kehui kilpailuluokassa Ainoa, kun tämä seisoi niin tomerasti paikallaan. Kuitenkin jostain syystä, hän kuitenkin pudotti Ainon, joten sijoituksille ei ollut mahdollisuuksia.

Koirasta huomaa ettei se ole vielä valmis. Kehässä kävely meni päin mäntyä: vuoron perään laukkaa, ravia ja ruoan imurointia nurmikolta. Ei näin. Ennen omaa arvostelua Aino ehti vielä hermostua muutaman rähisevän hurtan takia, joten keskittyminen oli sitten siinä. Vähän tässä jo toivoisi, että ne juoksut tulisivat, ja pian.

Paino sentään taitaa olla jo kohdallaan. Kylkiluut tuntuvat vielä, vaikka massaa on tullut pari kiloa lisää. Harmi, että aina on jokin pielessä tuomareiden mielestä. Seuraavan kerran Aino heitetään kehään vuoden 2011 puolella.

Bald and the beautiful

Täällä ollaan kaljuja. Ainolla on megaluokan karvanlähtö ja muutenkin neiti käyttäytyy kuin takapuoleen ammuttu karhu. Ei tässä mitään, Tervakosken kv-näyttely nyt vaan sattuu olemaan kahden viikon päästä. Kädet ilmaan ja riemuhuutoja, sillä hyvällä onnella koiran juoksut ehtivät vielä napsahtaa päälle ennen näyttelyä.
Ilouutisia on kuitenkin myös kerrottavana, sillä Aino uskaltautui mökillä ihan omakätisesti uimaan! Olihan siinä hieman maanittelun makua ilmassa, kun tyttö lopulta kahlasi veteen ”pelastamaan” mammaa. Sheltin lihaksilla ei Aino saanut ketään raahattua rantaan, mutta ensikertalaisen yritys, oli kaikenkaikkiaan aika herttainen. Uudestaan ei koiraa enää saanutkaan houkuteltua veteen. Virheistä oppii näköjään hölmömpikin :)

Bongasimme kesän ensimmäisen punkin Ainon korvasta mökkireissulla. Ei hyvä. Onneksi ötökkä ei ollut ehtinyt imutella kovin kauaa.

Ainon läskikuurista sen verran, että vaihdoimme nappulamerkkiä Royal Caninista Jahti&Vahtiin. Uudessa ruoassa on 24% rasvaa, joten ehkä tästä saisi sitä massaa vähän lisää. Ainon kanssa liikutaan kuitenkin suhteellisen paljon, joten ruoan energiapitoisuus saa olla korkeampi. Katsotaan jääkö tuosta sitten jotain niiden kuuluisien kylkiluiden päälle.

Pari viikkoa on vielä lomaa jäljellä ja sitten alkaa opiskelut ja ah-niin-ihana arki.

Pahuksen EH!

Nokia ryhmänäyttely on nyt takana ja jälleen tuli sanomista Ainon laihuudesta. Suorastaan ennen kuulumatonta, sillä koira painaa jo 6,3 kg ja kylkiluut tuntuvat edelleenkin turhan terävästi. Minneköhän kaikki antamamme ruoka oikein menee, kun edelleen laihaksi haukutaan? Israelilainen tuomari Janiki Steinbock ei kyllä muutenkaan tykännyt Ainon tyyppisistä vahvarakenteisista shelteistä. Arvostelu oli lyhyt ja tuomari arvosteli koirat liukuhihnalta, joten kovin miellyttävää tai ammattitaitoista mielikuvaa ei tästä tuomarista jäänyt.

Kävimme eilen barffinetissä ostamassa lohta sekä murren voima-mixiä, jota laitamme nappuloiden sekaan. Aino ei ole barffi-ruokaa saanut kesän aikana lähes lainkaan, mutta nyt kun pääsimme takaisin Tampereelle, niin ruokavaliota voi muuttaa monipuolisemmaksi kun tuo barffinet löytyyn ihan nurkan takaa.

Ensi viikolla lähdemme koko poppoo mökille nautiskelemaan ansaitusta kesälomasta :) Toivottavasti saamme Ainon uimaan tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti.

Pinkki päivä

Aino sai tänään Tampereen shelttien erikoisnäyttelystä laatuarvostelussa ihanan vaaleanpunaisen nauhan. Tämä oli ensimmäinen ERI virallisissa näyttelyissä ja oikein tyytyväisin mielin lähdimme näyttelypaikalta. Tuomarina toimi Brittiherra Geoff Duffield, joka tosin jakoi 20 pinkkiä nauhaa juniorluokassa. Narttuja oli kaikenkaikkiaan 26. ERI-kehässä Duffield valitsi Ainon kahdeksan parhaan joukkoon, mutta valitettavasti rahkeet eivät riittäneet sijoituksiin asti.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka tuomari saattoikin olla lepsu, niin Aino esiintyi todella upeasti. Pöydällä tyttö seisoi kuin parhainkin kehäkettu. Mitä nyt hiukan kuola valui suupielistä kun isäpapalla oli naminami-juustoa, joka oli vain muutaman sentin päässä. Luojan kiitos Ainolla oli sen verran älliä päässä, että se tajusi seisoa pöydällä eikä turhaan kurotellut juustopaloja. Muuten olisi tullut shelttimuhennosta ja ruskea nauha.

Ainon oikea korva on edelleen täysin idioottimainen. Huokailin siinä kehän laidalla, kun korva jumppasi ylösalas. Onneksi Tuomo sai hierottua taitetta sen verran, että korva pysyi alhaalla juuri ne kriittiset hetket!

Törmäsimme pariin kokeneeseen kasvattajaan, jotka mieltyivät Ainon kuontaloon. Tuomari sekä eräs kasvattaja totesivat Ainon olevan liian hoikassa kunnossa. Ainoa negatiivinen asia arvostelussa oli massan puute ja lapojen suoruus. Lihotuskuuri siis jatkukoon!