Ongelmana on siis jonkinasteinen vahtiminen. Aino murisee/haukkuu oudoille äänille, yrittää hyökätä lähes kaikkien vastaantulevien ihmisten lahkeisiin ja ryntää tervehtimään kaikkia koiria lenkillä. Otin itse, koiran käytöksestä suivaantuneena uuden käytännön lenkillä. Koiria ei tervehditä. Ainohan veti pultit tästäkin. Ulina ja kitinä, kun hän ei päässyt rynnimään koirien perään. Jotain seuraamisen ja sivulla kävelemisen tapaista olen yrittänyt, mutta koira ei innostu. Makupalat ovat totaalisen out, kun koira tulee vastaan.
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Vinkkejä saa laittaa.
Toinen asia miten olen miettinyt (kannattaakohan kaikkia juttuja ajatella ja analysoida niin paljon? Ei varmaan.) on narttukoirien nylkyttäminen. Koirahan saattaa nylkyttää, koska se yrittää alistaa toista. En ole koskaan nähnyt narttukoiran nylkyttävän. Olen aina mieltänyt tämän uroksien mahdolliseksi ominaisuudeksi. Kuitenkin, Aino saattaa välillä ikään kuin kiivetä jalan päälle. Samanlaista käytöstä olen tavannut myös vanhempieni mäyräkoiralla joskus nuoruuden uhossaan. Koira teki täsmälleen samanlailla, paitsi että alkoi kiipeämisen jälkeen jyystää jalkaa. Ei kai meillä ole johtajuusongelmaa vai kuvittelenko vain?
Kiellä nylkyttämästä. Kyllä se usein tarkoittaa, että koira pyrkii alistamaan. Nartut etenkin juoksujen aikana nylkyttävät toisiaan. Mä suosittelisin ihan kieltämään, Rommikin pienempänä yritti nylkyttää (ekan kerran teki niin todennäköisesti tiedostamatta 8 viikkoisena), enemmän murkkuikässä, mutta kielloilla lopetti meidän nylkyttämisen.
VastaaPoistaOhituksista. Mä kokeilin Rommin kanssa kaikki mahdolliset namit, lelut ja muut huomionhaku mentelmät, mutta mitään apua niistä ei ollut. Joskus meni ihan nätisti, joskus ei. Ikinä ei tiennyt miten ohitustilanne sujuisi. Vihainen tuo ei ole, mutta halusi päästä muiden koirien luo leikkimään. Lopulta mulla meni hermot siihen riekkumiseen ja päätin, että nyt saa namit ja lelut jäädä. Otin sen linjan, että ohi mennään, teki koira mitä tahansa. Mitään huomiota en koiraa kiinnittänyt. Ainoa mitä saatoin tehdä ennen ohitustilannetta, oli kevyesti tökkäistä jalalla koiraa peräpäähän (vrt. Millan), jotta se lopettaisi vastaantulevan tuijottamisen. Yritän itse olla mahdollisimman rento, en kiristä hihnaa liiaksi ja en itse katso vastaantulevaan koiraan. Tämä on oikeasti auttanut meillä! Rommi kyllä tillottaa muita koiria, mutta ei enää huuda, vedä ja rieku hihnassa. Joskus todella harvoin saattaa vähän hihnassa vetää ja pomppia, jos on todella energinen, mutta nyt nämä ovat enemmänkin satunnaisia, yhden käden sormilla laskettavia tapauksia. Todennäköisesti näin tulen tekemään vastaisuudessakin uuden koiran kanssa.
Mä lähtisin kokeilemaan tuota huomioimattomuutta. Ihan vain, että tästähän mennään, koira tulee tavalla tai toisella mukana. Mä sen verta itse keräsin remmiä, että hihna oli kyllä löysällä, mutta tarpeen vaatiessa pystyi kiristämään, koira ei rieukkunut ihan hihnan päässä vaan oli sivulla nätisti.
Meilläkin on sellainen ongelma Prissen kanssa, että se yrittää jäädä odottamaan toisia koiria lenkillä. Siis jos se huomaa takanapäin tulevan koiran, niin ei meinaa millään suostua kävelemään eteenpäin, vaan jumittaa keskellä tietä... Rasittavaa... Olen kans ottanut sen linjan, että muita ei odoteta ja jos se takana tuleva saavuttaa Prissen niin en tosiaan päästä tervehtimään, eli ei saa palkkiota jumittamisesta, mutta toistaiseks jumittelee välillä edelleen.
VastaaPoistaOn tää koiran koulutus haastavaa välillä! Ja sitten kun toiset koiranomistajat ei aina edesauta sitä kouluttamista, vaan päinvastoin vaikeuttavat: "kyllä kai tää meidän Musti nyt voi tulla tervehtiin, kun se sun koiras noin kovasti haluaa"... huoh..
Tuohon ohittamiseen vielä; meilläkin on aina välillä ollut siinä pientä hämminkiä, mutta Prisse aika hillitysti sitten koittaa lähestyä vastaantulevaa, jos koittaa. Mutta se taas on välillä vaikeeta, kun jotkut tulee flexit pitkällä ja ite haluis mennä koiran kans vaan ohi... Pyöräilijöitä ja juoksijoita kohti Prisse varsinkin aikaisemmin kohkotti aika pahastikin, mutta nyt pikkuhiljaa alkanut oppia "nätisti" käskyn merkityksen. Tietysti oon aina kehunut/palkinnut, kun on mennyt nätisti ohi. Joskus mulla oli joku vinkulelu mukana lenkillä, jolla sain Prissen huomion kiinnitettyä, kun se yritti repiä juoksijaa kohti.
Uskoisin kuitenkin, että Ainokin kärsivällisen koulimisen ja iänkin myötä siitä sitten rauhoittuu. :)
Olen tosiaan joskus yrittänyt vinkulelullakin huomiota herättää koiran tullessa vastaan. Pääasiassa riekkumista tapahtuu juuri silloin, kun koiria on näköpiirissä. Pitää testata tuota huomioimattomuutta, kun namit ja lelut ovat yhtä tyhjän kanssa.
VastaaPoistaAika ahkerasti vastaantuleville koiranulkoiluttajille saa vinkata, että nyt on koulutus kesken. Sitten kyräillään vihaisena kun "murre" ei päässytkään nuuhkimaan. Eräskin mummo oikein voivotteli, kun hänen puudelinsa ei saanut haistella Ainoa. Että mahtavaa tämä vertaistuki!
Mutta eiköhän tästä vielä nousta :) Viimeistään silloin, kun Aino täyttää viisi vuotta. Toivottavasti.