Aino on ollut viime päivät äärimmäisen yliaktiivinen. Epäilen kyllä, että ruokamäärällä on jotain tekemistä asian kanssa. Parastahan on, että tuota aktiivisuutta ei kauheasti pääse purkamaan kun ulkona on vielä kymmenen aikaan illallakin 25 astetta lämmintä. Olemme tyytyneet pelamaan jalkapalloa pihalla ja Ainosta on tämän lomassa kehittynyt aikamoinen maalivahti. Kylkiluut sekä selkäranka tuntuvat Ainolla kyllä aika terävinä edelleen, mutta eiköhän tuo paino tuosta kohoa vähitellen.
Parin viikon päästä on Helsingin Tuomarinkartanon näyttely, jota odottelemme jo innolla. Etenkin tuon Forssan upean, mutta samalla myöskin turhauttavan EH:n vuoksi. Ensimmäiset näyttelyt ovat olleet todella miellyttäviä kokemuksia. Mielikuva töykeistä ja kilpailuhenkisistä koiranomistajista on muuttunut, kun on itse käynyt paikan päällä kisaamassa. Valitettavasti on tullut kyllä törmättyä myös niihin vähemmän mukaviin omistajiin, jotka ottavat kilpailun niin tosissaan, että puolet ajasta menee siihen "Turren" höykyttämiseen ja äänikin kohoaa tässä samassa yli sallitun desibelirajan. Forssassa kurtistelin kulmiani erään sheltinomistajan ärjyessä koiralleen kehässä. Sheltti-rukka näytti siltä, että kaikki luut on syöty ja turpaan on tullut jo usemman kerran aamun aikana. Mutta kuitenkin, pääasiassa ihmiset ovat auttavaisia ja mukavia. Ehkä kasvoista paistaa se kuuluisa aloittelijan hämmennys ja hermostuneisuus, että konkarit tuntevat velvollisuudekseen hieman "neuvoa", ettei mene sormi ihan kokonaan suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ja kumarrus kommentistasi. :)