Blogikirjoituksista voi nyt tykätä facebookissa. Pyysin webmasteria lisäämään tykkäys-napin, joten jos teksti ei kirvoita kyyneliin niin klikatkaa rohkeasti.
Jouduin eilen käymään lääkärissä, kun flunssani ei ota laantuakseen. Terveystalosta sain kasan reseptejä ja kehotuksen ottaa rauhallisesti. Parin viikon kuumeilun jälkeen kunto ei ole kummoinen ja alan saamaan pian kalapaliikin kaikista luentopäiväkirjoista ja tulevista tenteistä. Vero-oikeuden ja oikeuslähdeteorian opiskelu ei ole oikein maistunut viime aikoina. Se, että lääkäri pelottelee keuhkokuumeella, ei kohenna kuntoani yhtään. Eniten kuitenkin harmittaa, että en pääse ulkoilemaan koiran kanssa. Huomenna olisi myös Tampereen seudun shelttiväen järjestämät näyttelytreenit, joihin emme tietenkään voi osallistua sairasteluni takia.
Kokeilin tänään taas Ainon kanssa edellisessä postauksessa esiteltyä temppua. Ainon täytyy siis tuoda kahden lelun joukosta pallo. Näin aluksi ajattelin opettaa ainoastaan pallon tuomista. Tämän jälkeen siirryn toiseen leluun, jonka nimen opittuaan testaan, pystyykö Aino erottamaan leluja toisistaan. Kuulostaa hiukan typerältä, myönnetään, mutta koira väsyy melko nopeasti ja uskon tämän olevan hyvää treeniä malttamattomalle koiralle. Samalla tulee harjoiteltua tavaroiden tuontia ja paikallaoloa. Mainittakoon vielä, että en heitä Ainolle palloa, vaan ainoastaan vien sen eri paikkoihin. Koira hakee pallon kun saa siihen luvan. Huomasin, että koira keskittyi paremmin, kun toimin itse todella rauhallisesti. Normaalisti pelkkä pallon näkeminen nostattaa kierrokset sen verran korkeiksi, että koiran toiminta on melko kaaoottista. Pahimmassa tapauksessa Aino vouhkaa niin paljon, että alkaa haukkua jolloin myös leikki loppuu aika nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ja kumarrus kommentistasi. :)