Nyt on häämatka vietetty ja Ainokin on päässyt takaisin Tampereelle. Lomamme vierähti lämpimissä tunnelmissa Dominikaanisessa tasavallassa, jossa aurinko paistoi koko kahden viikon ajan. Täytyy kyllä myöntää, että olihan meillä molemmilla Ainoa jo ikävä, joten ihan mukava oli palata Suomeen.
Aino oli häämatkamme ajan Tuomon äidin luona, Berthan kovassa koulutuksessa. Molemmat koirat ovat onneksi tulleet pennusta asti hyvin juttuun, joten tuo kaksi viikkoa vierähti ilmeisesti oikein mukavissa merkeissä. Olimme jopa hieman hämmästyneitä, kun ajattelimme, josko koirat olisivat aivan leipiintyneitä toisiinsa mutta vielä mitä! Aino tuli toki tervehtimään meitä kun tulimme hakemaan neitiä. Tosin tervehdys oli ikään kuin olisimme kaupassa käyneet. Bertha oli ilmeisesti kiinnostavampi kuin kahden viikon erossaolo omistajista.
Aino on alkanut jostain syystä rähjäämään vastaan tuleville koirille. Joskus myös ihmisille. Tätä tapahtui siis jo joulun aikoihin, joten sinänsä tämä ei ole uusi ongelma. Koirien ohittaminen on todella haastavaa, sillä jos Aino ei pääse haistelemaan niin alkaa rähinä. Mitä isompi koira, sitä kovempi mölinä. Olemme nyt yrittäneet opettaa Ainoa tulemaan sivulle, josta sitten luvan kanssa pääsee haistelemaan vastaan tulevaa hurttaa. Hienointa tässä on se, ettei kenelläkään koiran ulkoiluttajalla ole aikaa jäädä odottamaan sen verran, että Aino ehtisi tervehtimään hallitusti. Eilen eräs mieshenkilö luultavasti luuli koiraamme aggressiiviseksi ja lähti pää kolmantena jalkana pakoon, kun kysyimme voisiko tulla tervehtimään. Tuomo käski Ainon sivulle ja ihme kyllä neiti totteli, vaikka oli äärimmäisen kiihtyneessä tilassa. Sitten kun tiedustelimme, josko nyt voisi tulla sanomaan hei, lähti ukko sanaakaan sanomatta tiehensä. Kiitos tästä vertaistuesta! Kaiken kukkuraksi, Aino alkoi vielä rähjätä, kun toinen koira yhtäkkiä lähti liikkeelle. Ei mennyt ihan putkeen tämä koulutussessio.
Katsotaan, jos saisimme keväällä ilmoittauduttua agilityn alkeiskurssille. Näyttelyaikataulua emme ole vielä ehtineet suunnitella, mutta eiköhän sitä johonkin päin Suomea suunnata jossain vaiheessa.
Tuli tuosta Ainon Berthaan kiintymisestä mieleen, että vieläkö pohditte toisen koiran hankkimista lähitulevaisuudessa? :) Mulla oli mielessä, että kesällä olisi hankkinut Prisselle kaverin, mutta enpä tiedä tuleeko siitä mitään koska: a) onko sopivia pentueita tulossa, b) onko rahaa hankkia koiraa, c) onko aikaa ja jaksamista alkaa pikkupentua kasvattamaan. Mutta olishan se toisaalta ihanaa saada Prisselle kaveri.... :-)
VastaaPoistaKyllähän se on ollut mielessä, kieltämättä :) Jotenkin tuntuu siltä, että Aino on vielä sen verran pentumainen, ettei uusi koira ole ajankohtainen. On se tosin hienoa nähdä miten hyvin Aino ja Bertha tulevat juttuun. Varmasti toinen koira olisi seuraksi, sitä ei käy kieltäminen.
VastaaPoistaMeinasitko kaveriksi ihan shelttiä vai onko joku muu rotu käynyt mielessä? Meillä varmaan seuraava koira tulee olemaan lancashire heeler. Se on kuitenkin sopivan pieni, mutta kuitenkin sillä pitäisi olla hiukan luonnetta. Ajatus kahdesta sheltistä on ihan suloinen. Olisi mukavaa omistaaa kaksi samanrotuista koiraa, VARSINKIN, jos suunnitelmissa on myöhemmin jotain kasvattamista tms. Kaipa se tyhmyys tiivistyy oli koira mikä tahansa, mutta en halua edes ajatella mitä kaksi shelttiä voisi keksiä kun ne jättää kahdestaan kotiin :D Aino syö jo muutenkin kengännauhoja, mikäli yksikin pari sattuu eteiseen jäämään.
Kyllä mä shelttiä lähinnä oon ajatellut. Välillä käy kyllä mielessä, et joku muukin olisi kiva. :) Jussi haluaisin kultaisennoutajan, kun niillä on sellanen ollut ja on ne mustakin ihan jees; jotkut yksilöt jopa Prissenkin mielestä. :P Sillä on Jkl:ssä kaverina kultainen Elmo-herra 11-vuotta, joka on lähes Prissen idoli. :)
VastaaPoista