lauantai 1. tammikuuta 2011

Yhden illan sylikoira

Vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa kotona löhöillen. Sen verran mainittakoon meistä omistajista, että menimme vuoden vaihteessa naimisiin, joten meitä saa haukkua rouvaksi ja herraksi tästä eteenpäin. Aino pääse naimisiinmenon kunniaksi kahdeksi viikoksi hoitoon Tuomon äidin huomaan, kun me suuntaamme Karibian lämpöön. Aino saa onneksi koiraseuraa lomamme ajan, kun Bertha huolehtii vauvamme hyvinvoinnista. Ikää tällä kultaisellanoutajalla on 16 kuukautta, joten tytöt ovat käytännössä samanikäisiä. Toivottavasti koirat eivät keksi tuhmuuksia, kun ne jäävät keskenään. 

Vuoden vaihtuminen meni suhteellisen hyvin, vaikka Aino oli hermostunut ilotulitteista. Normaalisti koira ei viihdy sylissä, mutta eilen Aino nukkui ja kiehnäsi reidessä kiinni. Emme viitsineet jättää Ainoa yksin, kun koira säpsähteli sisällä paukkumista, joten löhösimme lähes koko illan sohvalla television, viinin ja jazzin voimin. Ainokin rauhoittui illan kuluessa, kun otimme rennosti. Tänään koira ei reagoinut muutamiin paukahduksiin enää ulkona, mutta haukkui sen sijaan leikkivät lapset. Arvattavissa oli, että Aino reagoi ilotulitteisiin jossain määrin, mutta aika minimaalista harmia tuosta aiheutui verrattuna moniin tuttavapiirin koiriin, jotka pelkäävät paukkuja todella paljon.

Mahtavaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ja kumarrus kommentistasi. :)