Onneksi pakkaset alkavat kohta jo helpottaa, että pääsee ulkoilemaan normaalisti. Viime viikot koiran liikunta-annos on korvattu 20 minuutin pikalenkillä. Tavallisesti käymme tunnin-parin lenkkejä joka päivä. Emme ole käyneet Tesoman koirapuistossakaan miesmuistiin.
Elämässä on siinä mielessä hyvä vaihe menossa, sillä Aino pudotti jälleen karvansa. Rehellisesti sanottuna koira näyttää pahimpina päivinä enemmänkin kapiselta ketulta kuin sheltiltä. Tässä vaiheessa voin ainakin huokaista helpotuksesta, kun emme ehtineet ilmoittautua mihinkään näyttelyyn. Karvattomuuden lisäksi koira käyttäytyy kuin kärttyinen vanha akka. Nyt tilanne on jo vähän rauhoittunut, mutta vielä pari viikkoa sitten neiti haukkui ja rähisi elottomille objekteille ulkona. Isot lumikokkareet ja pulkat ovat olleet parhaimmistoa. Pahin kombo on kuitenkin lapset haalareissa. Jos tähän vielä yhdistää sukset, niin koira saa megaluokan raivokohtauksen muutaman sekunnin varoajalla. Mutta kuten jo sanoin, nyt tilanne on jo hiukan rauhoittunut. Toivon, että käytös johtuu vain alkavista juoksuista. Erittäin ikävää olisi se, että Ainosta olisi tullut remmirähjääjä.
Jotain puuhaa pitäisi kyllä keksiä. Yliopisto-opiskelut ovat vieneet aikaa siinä määrin, että emme ole ehtineet ilmoittautua mihinkään agility-kurssillekaan. Onneksi kohta on kevät.